perjantai 31. lokakuuta 2014

Kaikenlaista parin viikon ajalta

Hieman lyhennelmää viime parin viikon ajalta:

Viime viikonloppuna ulostuin koobesta jo kolmatta kertaa vaihdon aikana mutta tällä kertaa määränpäänä oli Tokio ja kulkuvälineenä magneettijuna.
  Heinäkuussa osallistuin Japan Airlinesin järjestämään kolmen viikon ohjelmaan ulkomaisille japaninopiskelijoille ja nyt meistä moni muukin on täällä vaihdossa juurikin tällä samalla stipendillä kuin minä. Viime viikonloppuna tapasimme Tokiossa, missä suurin osa elelee ja kävimme parissa nähtävyydessä ja syömässä ynnä sellaista. (lauantai:olutmuseo-nuudelilounas-minihuvipuisto-päivällinen. sunnuntai:Disney Sea -huvipuisto, joka oli kyllä spektaakkeleja, erikoisefektejä ja hienoja rakennelmia täynnä, mutta esitykset ja huvilaitteisiin kuuluvat tarinat olivat täysin vailla mitään mielenkiintoista sisällöllisesti. Muuta sitä tosin tuskin odottaakaan) Olin yötä isäntäperheessä jossa vietin yhden viikonlopun heinäkuun ohjelman aikana. Jätin silloin heinäkuussa heille myös renesanssiluuttuni, joten sain senkin noudettua sillä reissulla. Kun tulin perjantai-iltana puolenyön maissa isäntäperheen luo, perheen isä, jonka jo heinäkuusta muistan todella puheliaana miehenä, jatkoi juttelua puoli neljään asti ennen kun menimme nukkumaan. Seuraavana aamuna piti herätä jo seitsemältä... Mutta toisaalta oli mukavaa. Sunnuntai iltana Disney Sean jälkeen missasin mahdollisuuden ottaa yöbussi takaisin Koobeen (joka on tietääkseni halvin vaihtoehto ja on perillä seuraavana aamuna), joten jouduin jäämään vielä yöksi tokioon ja lähtemään aamulla shinkansenilla, joten reissu tuli aika kalliiksi (yli 200€ kulkuneuvoihin). En viitsinyt enää sunnuntai-iltamyöhään kysellä isäntäperheeltä voisinko tulla vielä yhdeksi yöksi, ja halusin lähteä aikaisella junalla aamulla, joten päätin valvoa yön ja nukkua sitten junassa. Aikaa oli kuutisen tuntia junan lähtöön, joten kävelin Tokion asemalta Shin-Yokohaman asemalle siinä yön aikana ja olin sopivasti hieman etuajassa perillä. 25km matkan kävelyyn meni reilut viisi tuntia.

  Koobessakin olen saanut paljon uusia kavereita ja tuttavia. Monesti on tullut käytyä porukalla syömässä kaupungilla ynnä muuta kaikkea. Lähes joka kerta kun mennään johonkin kasvaa ystävien ja tuttavien määrä ja tehdään sopimuksia uusista reissuista, illanvietoista tms.

  Ystävystyin muun muassa erään kiinalaisen vaihtarin kanssa, joka on ollut täällä jo muutaman vuoden ja puhuu japania riittävän hyvin että kaikki ensin luulevat häntä japanilaiseksi. Käymme välillä pelaamassa biljardia Sannomiyan lähellä (Koben keskustaa, ja myös paikka jossa vaihdan junaa joka päivä). Olen lupautunut tekemään julisteen Kiss-symposiumille (Kobe International Student Symposium), johon osallistuu kourallinen vaihtareita ja sama määrä japanilaisia, ja kyseinen kiinalainen (myös osallistuu Kiss:iin) lupautui auttamaan siinä. Tänä vuonna aiheena on tulevaisuus kymmenen vuoden päästä. Lisäksi meillä on ryhmittäin alaotsikot ja oman ryhmäni aiheena on luonto, eläimet ja ruoantuotanto.


  Toissasunnuntaina kävin erään kitarayhtyeen harjoituksia seuraamassa ja soitin heille yhden Weissin sarjan luuttuesittelynä. Sovimme yhden kitaristin kanssa että maaliskuussa olevassa konsertissa soitamme kaksistaan kitaralla ja luutulla. Tulostin nuotteja jo tässä yhtenä päivänä ja lähetin hänelle postissa. Postin lähettäminen on Japanin sisällä aika halpaa, kun ei tarvinnut maksaa kuin parin euron verran vaikka A4-kuoressa oli 50 liuskaa paperia ja postikortti.
  Sen jälkeen sovimme sähköpostitse että ensimmäiset harjoitukset ovat ensi viikon sunnuntaina yhdestä viiteen. Edellisenä päivänä on hänellä joku soittelu baarissa Sannomiyassa ja menen sitäkin kuuntelemaan.



  Tänään menemme BC:n (Belgialainen kaveri jonka kanssa olen ehkä eniten viettänyt aikaa) kanssa Osakaan kotibileisiin (jotka täällä eivät yleensä ole mitenkään riehakkaita vaan ihan rauhallisia illanviettoja), jotka järjestää kotitalonsa katolla eräs Australiassa vaihdossa ollut japanilainen. Grillaillaan, syödään, juodaan ja jutellaan. Kävimme siellä jo kerran pari viikkoa sitten ja oli ihan mukavaa. Hieman se oli alkoholipainotteisempi kuin muut illanvietot missä olimme, ja silloin palasimme hiprakassa kotiin kello yksi, jolloin viimeinen juna Sannomiyasta ei enää lähde satamasaarelle, jossa asumme, joten piti kävellä muutama kilometri. Kaveri oli unohtanut avaimensa Osakaan joten nukkui lattiallani vaatteistani tehdyllä pedillä. Aamulla löin hänen kouraansa puolikkaan kiinankaalin ja puolikkaaksi reväistyn oliivileivän ja hän naureskeli kutsuen sitä melkoisen absurdiksi aamiaiseksi.



L.E.C. (Language Exchange Communication) -ryhmätkin alkoivat (jap. opiskelijoiden järjestämät kerran viikossa kokoontuvat ryhmät jossa jutellaan lähinnä Japaniksi ja Englanniksi kielten puhekyvyn parantamiseksi) Sinänsä ei tunnu tarpeelliselta minulle, kun joka tapauksessa arkielämässäni käytän molempia kieliä jatkuvasti, mutta onhan sekin taas yksi paikka tavata uusia ihmisiä. 

  Kurssit koululla etenevät mukavasti. Kurssit ovat ylettömän helppoja, niin japanin kielen kurssit kuin japanilaisille tarkoitetut luentokurssitkin. Siinä missä HY:ssä luemme kirjallisuuskurssilla kirjan per viikko ja kirjoitamme siitä sivun, täällä luetaan kaksi lukua ja kirjoitetaan siitä väh. 100 merkkiä, joka siis tulee täyteen noin kolmella lauseella. Tällä hetkellä olen kurssilla jossa luetaan Natsume Sosekin kirjaa Sorekara (nimi tarkoittaa: Ja sitten). Kirja on todella kiinnostava, ja toki olisi mahdollista päästä syvällisiin keskusteluihin kirjasta kun käsiteltävä alue per päivä on niin lyhyt, mutta kurssin keskustelu on yleensä hieman latteaa, sen sijaan opettajalla on kyllä mielenkiintoisia ajatuksia kirjasta, jos nyt ehkä HY:ssä ovat olleet vielä astetta mielenkiintoisempia.
  Saksan kirjallisuuden kurssiakin käyn, mutta luennot käsittelevät enemmänkin saksan historiaa ja pienenä harmina on se, että koska aluetta käsitellään huomattavasti vähemmän peruskoulujen historiassa täällä, asiat ovat melko tutun oloisia. Plussana kuitenkin mielenkiintoiset ja innostuneet luennoitsijat, jotka ovat molemmat erikoistuneet eri alueeseen saksan kirjallisuudessa ja kertovat historiasta ihan hauskasti henkilökohtaisella tavalla.
  Muut kurssini ovat: Japanin keskustelu (olemme puhuneet jo kolme viikkoa kaksoiskansalaisuudesta ja se alkaa käydä vanhaksi varsinkin kun ei ole opittu sinänsä kurssilla vielä mitään uutta, opettaja tosin on hauska tyyppi), Kanjit (joka viikko hyvin lyhyt lista uusia kanjeja, joista helppo koe seuraavalla viikolla), luetunymmärtäminen (jossa esiintyvät tekstit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta keskeisenä asiana keskustelussa ovat vain teksistä luettavat faktat, kuten: keskustelu, mikä on miljöö, ketkä ovat henkilöt, mitä he tekevät ym. mielenkiintoiseksi menee kun välillä pääsemme aiheisiin kuten: mitkä ovat hahmojen suhteet, mitä he tuntuvat tietävän ja mitä he ajattelevat ym. ), Japanin kulttuurin kurssi (jossa jokainen pitää ensi tai sitä seuraavalla viikolla esitelmän, minä teen Yabusamesta, johon on henkilökohtainen yhteys kun olin tulkkina kun Odasagawara-koulukunnan herrat kävivät sitä Suomessa esittämässä. )
  Sitten on vaan jo mainitsemani KISS-projekti, sekä tutkielman teko (tämän apurahan saajat joutuvat kaikki vuoden aikana tekemään jonkun tutkielman japanin kielestä tai kulttuurista, noin 20 sivua japaniksi. Se ei tosin ole alkanut vielä)


Viime keskiviikkona oli Osakan Izumi-salissa laulajatuttavani Mizue Tomiyaman (ymmärtääkseni ensimmäinen) konsertti pääsopraanona (Bachin h-mollimessu), ja hän lähetti minulle ilmaislipun postissa. Paikkakin oli hyvä, ei aivan edessä, mutta keskellä melko lähellä, eikä kutsuvieraspaikkalaisten tarvinnut jonottaa sadanmetrin pituisessa jonossa. Sen jälkeen kaksi hänen Osakalaistuttavaansa (keski-ikäinen mies ja eläkeläisnainen, jota Mizue kuvaili viestissä kuin toiseksi äidikseen) kutsuivat minutkin yhdessä syömään korkeatasoiseen kiinalaisravintolaan (sen tyyliseen jossa on vaikkapa hainevä- ja pääskynpesäkeittoa tms.) ja se vanha rouva tahtoi myös maksaa, joten en viitsinyt mitään ihan kalliimmasta päästä tilata. Hyvät oli kyllä ruuat. Sitten taksilla juna-asemalle ja matkalla mainitsemani mukana ollut mies kertoi käyvänsä usein kuuntelemassa barokkia, varsinkin bachia ja lupasi esitellä minut Kansain seudun luutisteille ja muutenkin vanhan musiikin ihmisille. Lupasipa lähettää minulle lippuja johonkin konsertteihinkin.





Ninjahyttyset.... Välissä olivat jo kadonneet koloihinsa mutta eilen kun heräsin ja katsoin vasenta kättäni, kauhistuin. 8 uutta kutisevaa paukamaa yhden yön ajalta, kaikki vasemmassa kädessä

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Taifuunit tulevat ja menevät mutta huoneen ninjahyttyset eivät luovuta

Tänään ulkona tuulee jo toinen taifuuni tänne tultuani.
Eipä ne ole kummemman pahasti iskeneet kohdalle, on ollut vain lujaa tuulta joka on ihan miellyttävää kun se viilentää ilman juuri sen pari astetta jonka tarvitsen etten automaattisesti hikoa aina paitsi yliopistolle kiivetessä.

Vitsauksena on huoneeni näkymättömät ja äänettömät vieraat. Ne eivät herätä yöllä ininäänsä ja niitä harvemmin näkee lentämässä mihinkään, mutta joka aamu herättyäni on minuun ilmestynyt tasan kaksi uutta kutisevaa paukamaa. Rutiini on jatkunut noin viisi päivää. Joka yö yksi paukama vasempaan käteen ja toinen joko oikeaan käsivarteen tai oikeaan jalkaterään. Onkohan niillä joku suunnitelma lamauttaa vasen käteni etten saa iskettyä niitä silloin kun ne purevat oikeaa käsivarttani ja lattianpuoleinen jalkani että jos sittenkin joskus kuulen ininän en pääse jalkeille riittävän nopeasti joten ne ehtivät piiloon?

Eilen oli retki Kiotoon Trussilaisten (ryhmä japanilaisia opiskelijoita yliopistolla jotka järjestävät  vaihto-opiskelijoiden kanssa kaikenlaista) kanssa ja kävelimme aika paljon. En saanut kiinni muutamaa Kiotossa asuvaa tuttuani, joten kuljin ryhmän kanssa ja se osoittautui ehkä hieman turhan pikaiseksi, mutta muilta osin ihan mukavaksi käynniksi syömässä, yhdellä Shintolaisella pyhätöllä ja yhdellä Buddhalaisella temppelillä. Sitä ennen pääsimme tosin koittamaan perinteisten japanilaisten leivosten tekemistä. Ryhmäkiertelyn jälkeen jäimme parin kaverin kanssa Kiotoon ja kiersimme aika pitkään ja söimme italialaisravintolassa hyvää spaghettia. Päivästä tuli rankka ja tänään nukuin myöhään, kun on vapaapäivä, koska on kansallinen liikuntapäivä. Eilen tuli liikuttua ihan riittävästi.

Viime torstaina oli japanin kielen lähtötasotesti, jonka tulosten mukaan pitäisi valita kurssit. Kanjien pisteet jättivät toivomisen varaa ja kuuntelemisesta sain toiseksi parhaan arvosanan, mutta muista sain täydet pisteet, kun kokeet olivatkin yllättävän helppoja. Kurssiohjelmien mukaan kurssit joita minulle suositeltiin ovat puolet n1-preppaustasoisia ja puolet jo sen ohittaneille (n1=kansainvälisen japanin tasokokeen korkein taso)








maanantai 6. lokakuuta 2014

Ostoksia ym. tavaraa

kaksi pensseliä, vesivärisetti, vesivärikirja, kaksi piirrustuslehtiötä, korean oppikirja, tasku-wifi, opiskelijakortti, vakuutuskortti, elektroniikkatavaratalon pistekortti, oleskelukortti (Japanissa tilapäisesti asuvan ulkomaalaisen henkilökortti), matkakortti (jonka sain heinäkuun reissulla ja joka ei siksi ole tyypillinen tälle seudulle, joskin sitä voi ihan yhtä hyvin täällä käyttää)

Ostin Ikeasta teepannun, leikkuulaudan, keraamisen veitsisetin ja pakasterasioita. Kirja tarttui matkaan Bookoffista. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin myyjäiset joista sai tavaroita kymmenellä jenillä kappale ja sieltä löytyivät loput kuvassa näkyvät sekalaiset tavarat.

 
Kameran kolmijalka oli ostoslistan kärkipäässä. Valinnanvaraa oli paljon, mutta päädyin tuohon kun siinä saa kätevällä tavalla kallisteltua kameran kulmaa.




Tähän vielä näkymää yliopiston International Student Centerin ovelta alas kaupunkiin




torstai 2. lokakuuta 2014

Perille saapuneisuudet ja sellaiset

  Pari päivää olen sitten asunut täällä ja ollut ihan tyytyväinen opiskelujen alkuun. Luentojen laadusta en osaa nyt sanoa vielä juuta enkä jaata juurikaan, paitsi että Amerikan kirjallisuuden kurssi vaikutti tasoltaan matalalta, muut korkeilta. Japanin historiassa pysyn kärryillä jotenkuten, opettaja puhuu hieman nopeasti ja kaikki muut ovat Japanilaisia. Kielikursseista en vielä sen enempää tiedä kuin että Japanin keskustelukurssi vaikuttaa rennolta höpötä-mitä-vain tyyppiseltä ja Korean kurssilla tulee olemaan hieman tiukkaa kun Japanissa on nyt lukuvuoden toinen lukukausi ja kurssi on siksi jo puolivälissä vaikka olen täysi aloittelija. Katson pari viikkoa saanko kiinni, tahti ei kuitenkaan hirmuisen nopealta vaikuttanut.

  Asuntolahuone on varsin mukava ja tilava, soittimetkin pujahtavat sopiviin koloihin sängyn päässä ja työpöydän vieressä. Siellä on sopivan kokoinen pieni jääkaappi, hieno iso tiskiallas ja induktioliesi, kylpyamme ja sellaiset. Parveke aukenee puistoisen kadun viereen. Muutenkin saari jolla asun on melko vehreä ja mukavan oloinen. Sieltä löytyy mm. eläintarha, Ikea ja pari ruokakauppaa, toisen joista ketjuun hommasin jo kanta-asiakaskortin. Ruoka on hyvää! Ostin induktiolieteen sopivan paistinpannun ja kokkasinkin sillä jo kahdesti, eli aina heti kotiin päästyäni.
  Kiireistä on ollut, kun eilen oli kaiken maailman käytännön asioiden hoito ja tänään täytin aikatauluni kursseilla jokaiselle viidelle blokille (90min tunteja joista ensimmäinen alkaa 8.50 ja viimeinen loppuu 18.10) Tänään tosin loppuivat useimmat tunnit reippaasti etuajassa kun aikataulussa oli vain kurssiaikataulujen esittelyä lähinnä. 


  Internettiä ei ole asuntolassa huoneissa, enkä sitä ehkä hommaakaan, koska sitä saa ilmaiseksi käytettyä täällä yhteistiloissa.
 Elikkä ihmisille jotka haluavat skypettää, tai olla muuden yhteydessä: käyn netissä kerran illassa lyhesti iltaisin tod näk noin japanin klo 9-10 välin aikoihin... Silloin saanee kiinni spostilla tai facella tai jollain. Hommaan jonain päivänä tässä kyllä japanilaisen kännykän jossa nyt on varmaan jonkinlainen nettiyhteys.

Terveisiä kaikille (^_^)

p.s. en tullut siirtäneeksi kuvia koneelle ja kamera on huoneessa, pistän siis kuvia myöhemmin