tiistai 17. helmikuuta 2015

Ystävälliset hinnat johdattivat matkasuunnitelmiin

Japaninsisäiset lennot olivat alennuksessa ystävänpäivän tienoilla ja käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin liput sekä Okinawalle että Hokkaidolle. Okinawa on luvassa myös heinäkuussa Nikkenseiden yhteismatkan meiningeissä, mutta se on vain kolmen päivän reissu ja se on paikka jota tilaisuuden tullen haluan tutkia enemmänkin. Niinpä siis kun liput euroissa viidellä kympillä sain, olen nyt menossa sinne myös huhtikuussa kymmeneksi päiväksi. Sapporoon menemme BC:n ja Ayan (Ukrainalainen nikkensei) kanssa toukokuussa. Tokiossakin käyn varmaan ensi lukukaudenkin aikana ainakin kahdesti ja mielessä oli sinnekin lippujen ostaminen, mutta raha ei tässä vaiheessa riittänyt siihen. Tässä vaiheessa matkojen suunnitelmat ovat (en laske päivämatkoja, joita tulee etenkiin Osakaan ja Kiotoon tehtyä useastikin)

Tässä kuussa: Isän kanssa Kioto, Shodoshima ja Ariman kuumat lähteet
Ensi kuussa: Tomogashima,  Seton sisämeren saaria, Taiwan
Huhtikuussa: Okinawa, Kanazawa ja Tokio
Toukokuussa: Hokkaido, Tomogashima ja Hiroshima
Kesäkuussa: Okinawa, Kioto ja Tokio
Heinäkuussa: Kyushu, Tomogashima ja Shiga (uusi kalastusreissu Biwajärvelle)
Elokuussa:Shikoku ja Indonesia
Syyskuussa: Kyushu, Seton sisämeren saaria ja takaisin kotisuomeen


Indonesia on vielä vähän harkinnassa... Mahtaa olla kuuma siellä elokuussa... Mutta lomaa ei ole muulloin riittävästi, eikä koulusta liene varaa ottaa toistakin viikkoa vapaaksi kun jo Okinawankin takia niin teen.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Urheilu, ruoka ja elämäntavat

Noin puolisentoista kuukautta olen noudattanut terveellisempää ruokavaliota kuin ennen ja huomannut että on kaikenlaista terveellistä herkkua olemassa, joita syödessä ei epäterveellisiä herkkuja juuri kaipaakaan. Ruokakaupasta löytää kaikenlaisia terveellisiä ja eksoottisia herkkuja joita on hauska kokeilla ja keksiä uusia yhdistelmiä. Täydellinen ruokavalio on kovin kiistelty asia, mutta ei voi riidellä siitä että esm. hedelmät ovat terveydelle parempia kuin jauheliha tai pähkinät parempia kuin kananmunan keltuaiset.

 Esimerkkiateria: Paljon vettä, kulhollinen saksanpähkinöitä, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, gojimarjoja, greippi, kiwi, banaani, avokado, kourallinen papuja, muutama katkarapu, paistettua valkoista kalaa ja inkiväärinpaloja.

Auringon laskettua elän kynttilänvalossa tunnelman vuoksi, samalla säästyy sähköä ja saa helpommin unta kun on ollut jo valmiiksi hämärässä. Lähes jokailtainen rutiini: Ruoka, noin tunti opiskelua ruoan sulaessa, lihasreeni (joka on tosin jo kolmeen otteeseen ollut tauolla muutaman päivän putkia flunssan, reissun ja olkapään rasittumisen takia), suihku, kirjan lukeminen venytellessä, nukkumaan.
  Tapana oli katsoa videoita netistä ym. reeniä tehdessä, mutta olkapään rasittumisen jälkeen olen päättänyt keskittyä suoritusta tehdessä suorituksen tekemiseen teknisesti oikein ja kropan tuntemuksia tunnustellen.
  Lenkillä juokseminen ei ole juurikaan onnistunut kun sen kerran jälkeen kun juoksimme BC:n kanssa tunnin putkeen on sääri alkanut juostessa kipeytymään. Kerran viikossa koittelin juoksemista, mutta ongelma ei ole kokonaan poissa joten pidän nyt vähän pidempää taukoa juoksemisesta. Kysehän voi olla hyvin jostain teknisestä ongelmasta juoksutyylissäni joka rasittaa väärin, eli vaikka jalka paranee juokseminen saa sen ehkä taas samaan kuntoon. Täytyisi koittaa juosta jotenkin paremmin... ?

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ostoksia ym.

 Osa kirjoista jotka toin mukanani Tokiosta ja cd-levy jonka sain kaverilta syntymäpäivänäni.

Kartta noin 150 vuoden takaa, johon mahtuu koko Japani paitsi Okinawa ja Hokkaido. Tämä on hiukan ennen aikaa kun Japanin rantaviiva ensi kertaa tarkkaan kartoitettiin, joten tuossa ovat mittasuhteet ja suunnat vähän miten sattuu.

Lähiseutua

Makuupussi, vyö ja teltta (sellainen kätevä pitkulainen teltta yhdelle)





keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tokion kirjareissu

Minä ja Suayp kävimme spontaanisti Tokiossa. Itse menin sinne lähinnä etsiäkseni kirjoja Jinbouchousta tutkimustani varten, mutta lähtöpäivä varmistui edellisenä iltana kun Suayp halusi tulla mukaan, mutta hänellä oli maanantaina vielä koulua, joten ehti vain viikonlopuksi. Siispä lähdimme varhain viime viikon perjantain aamuna (juna ei kulkenut vielä, joten kävelimme tunnin lentokentälle). Saavuttuamme Tokio oli aivan luminen joten otin yhteyttä siellä vaihdossa olevaan Joonaan ja menimme pelaamaan kortteja kahvilaan. Joona oli innostunut taas jostain uudesta korttipelistä ja sepä olikin ihan hauska. Suayp tapansa mukaan ei vaivannut päätään säännöillä, koska ei ilmeisesti välitä peleissä pärjäämisestä niinkään kuin yhdessäolon ilmapiireistä. Sen jälkeen kävimme Jinbouchouta tutkimassa ja Yasukuni jinjan luona nopeasti (keli oli räntäinen ja kalsea) ja menimme sitten melko aikaisin hostelliin.

Seuraavana päivänä ja siitä lähtien keli Tokiossa oli aurinkoinen ja mukava. Tässä kohtaa olemme kadunvarressa aamiaisen jälkeen istuksimassa hetken.


Ebisun asemalla olen vaihtanut junaa kaksi kertaa aikaisemmin, mutta tällä kertaa tavasin Tokiolaisen kaverin niillä main, joten odotellessani pääsin kiertelemään aluetta. Se oli mäkisempi kuin suurinosa tuntemaani Tokiota ja muistutti siksi Koobea jollakin tavoin.


Olisikohan kiva jos kotiovelle veisi kadulta silta?

Kävimme lounaalla ja kahvilla tämän Kooben yliopiston entisen opiskelijan, nykyään Tokiossa työtä tekevän tytön kanssa, jonka nimi on Mami. Joka kerta Tokiossa käydessäni tapaan noin kaksi tuttua sieltä päin, tällä kertaa olin siellä pidempään joten tapasin kolme. Yleensä käydään lähinnä syömässä ja kiertelemässä jotain minulle entisesti tuntematonta seutua, yleensä lähellä tuttuni kotia, työpaikkaa tai koulua - paljon hienompi tapa tutustua seutuihin kuin matkakohteiden aivoton kiertely.

Tämän liikkeen, jonka omistaja pitää töissä koiraa mukana, nimi on "onnellisen näköinen langaton"

Tässä odottelen toista kaveria asemalla, jonka lähiseudulla on hauska rönttöinen tunnelma

Tämän epäilyttävän näköisen jyrkän portaikon yläpäässä on ilmeisesti kahvila jonka nimi on "muodikas kissa"
Ja tässä on muodikas koira.
Aseman läheltä löytyi hauska metsikönkeskeinen kävelyreitti joenvartta pitkin.


Reitin lopussa oli tällainen temppeli, jossa oli kesken perinteisen uudenvuoden, talven viimeisen päivän, eli setsubunin valmistelut. Siitä lisää kun se tulee vastan toisella temppelillä kuvissa myöhemmin.

Toinen muotitietoinen tai pikemminkin muotitietoisen koira. Vai onko se nyt niin muodikasta? Hassusti puettuja koiria oli seudulla useampiakin.

Semityylikäs ateria paikallisessa ranskalaisvaikutteisessa ravintolassa.


Sillä aikaa kun tapasin ne pari japanilaista kaveria, jotka ovat jo työtätekeviä eivätkä siksi ehdi arkipäivinä nähdä, Suayp kierteli itsekseen. Käveli kuulemma aika paljon. Tapasimme iltapäivän tultua Akihabarassa, josta otimme junan heinäkuun isäntäperheeni luo, josta on tullut vakioyöpaikkani Tokiossa.

Näkymä parvekkeelta.



Perheen äidi ruoat ovat erinomaisia ja yleensä myös suhteellisen terveellisiä. Tulopäivänä ateria oli tosin hieman juhlavampi ja epäterveempi, varmaankin kun toin ennestään heille tuntemattoman Suaypinkin mukanani.



Nyt kun on talvi, on ilma sen verran kuivempi, että fujisan tulee näkyviin kauempaa kuin muulloin.

Tässä piti olla meikäläinen ja vuori näkyvissä mutta olenkin niin riski mies että vuori jää aivan peittoon.

Jokohamassa (jonka suomenkielinen kirjoitusasu poikkeaa sitä säännöstä että "jo" -äänne kirjoitetaan englantia mukailevan romanisoinnin mukaan "yo" nykyisin myös Suomessa, mutta jo sitä ennen vanhastaan tunnettuna Jokohama on vakiintunut j-kirjaimella...)



Lisää puettuja koiria. Käsilaukussa kulkevia koiria näkee hyvin usein ja pari kertaa olen nähnyt lastenvaunut koiranvaunuina. Näitä kuvia  ottaessani odottelin taas yhtä kaveria, jonka kanssa menimme sitten paikalliseen kylpylään. Siellä oli "autenttinen" suomalainen sauna. Minua häiritsi penkkien paksu maalikerros ja saunan betoninen hengittämättömyys... Ja se ettei löylyä heitetä itse vaan sitä varten kaikki saunassa sitä ennen olleet ajetaan pois ja sisään lasketaan saunantäydeltä löylyä varta vasten ulkona puolesta tunnista varttiin odottaneet, joista moni sitten karkaa minuutin päästä 65 asteisesta saunasta ainakin puolet liian pientä löylyannosta. Kiuas oli suomesta tuotu - muttei sekään mikään autenttinen siinä mielessä että olisi jotenkin perinteinen rakenteeltaan.

Suayp palasi sunnuntaina, mutta minä jäin perheen vieraaksi keskiviikkoon asti. Perheen äiti teki minulle aamiaisen joka aamu ja yhtenä aamuna muut lähtivät minua aiemmin joten se oli kelmussa minua odottamassa. Sain luvan kulkea talosta pois ja takaisin miten haluan.

Parvekkeelta näkyvä temppeli. Sielläkin setsubuvalmistelut kesken.

Tuo kaasu ei näytä riittävän tukevasti paikoilleen sidotulta

Ensi kertaa kuulin että Asakusassa herkkua on tempura.


Tuttu lohikäärme, jonka olen alittanut useasti jo ensi kertaa japanissa käydessäni.

Huomautuksena, että temppeleissä ei ole kyseessä natsinmerkki vaan sitä edeltävä symboli jonka natsit lainasivat Intiasta.




"Taivaspuun" lähistöllä voi syödä sen lailla korkeita jäätelöannoksia




Japanin katuja kävellessä näkee usein auki ovia tällaisiin halleihin täynnä joko jotain varastoitua tavaraa tai paketteja lähdössä jonnekin, paitsi jos kyseessä on autokorjaamo tms., jolloin siellä on autonrämää ja rähjäisiä ukkoja.




Otan useinlähikuvia temppeleiden ja pyhättöjen yksityiskohdista, niitä löytyisi aina mielenkiintoisia  pilvin pimein...





Puutanukilla on röheä ilme. Supikoirat ovat perimätiedon mukaan taikavoimia omaavia fiksuja otuksia, jotka puijaavat usein ihmisiä, mutta toisaalta eivät ole läpeensä pahoja kuten vastaavia muodonmuutosvoimia omaavat ketut. Tuovatpa jopa onneakin.




Kävin eräällä pyhätöllä ottamassa kiinni papuja, joita heitetään talven viimeisenä päivänä. Niillä ajetaan pois pirulaisia ja samalla kutsutaan hyvää onnea tilalle.



Muutama ulkomaalainen oli palkattu esiintymään pirulaisina. Eivät tosin rientäneet pois papujen tieltä vaan olivat mukana heitelemässäkin, joten jotain juoniaukkoja tässä on...



Ensimmäisenä papuja kävivät heittelemässä muiden muassa nämä lukiotytöt. Kulkueessa temppeliä kohti kulkiessaan yksi heistä hämmästeli että mihinkä he oikein joutuvat. Eivätkö kai tietäneet etukäteen että kulkevat moisen väkijoukon läpi temppeliin.


Kävin myös tällä temppelillä, jonka alueella ei ollut ketään muuta. Kyseessä on Yushima Seidou, eli Kungfutselainen temppeli, jota on myös kutsuttu japanilaisen koulutuksen kehdoksi, koska sieltä on saanut alkunsa useampikin Tokiolainen yliopisto, mm. osaksi itse Tokion yliopisto. Tokugawashogunaatti siirsi sen Yushima Tenjin-pyhätön yhteyteen vuonna 1690. Yushima Tenjin on puolestaan pyhättö jumaluudelle, joka oli alunperin oikea ihminen, Sugawara no Michizane, jonka poliittiset vihamiehet heivasivat juonitteluilla pois pelista ja alkoivat sitten mysteerillisesti kuolla, joten lepytelläkseen kuollutta korottivat tätä koko ajan korkeampaan asemaan lopulta tehden tästä jumaluuden.