maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puisto ja vesipisarat

  Yhtenä iltana sain viestin kaverilta: "mihin menemme huomenna?" aivan kuin olisimme sopineet menevämme jonnekin. Vastasin "puistoon ottamaan kuvia". ja kaveri kertoi hienosta puistosta.
Siispä aamupäivästä suuntasin keskustaan josta lähdimme puistoa kohti.

















Viime aikoina olen löytänyt kameran säätelystä manuaalilla paljon isoja etuja, paljon sellaisia kuvamahdollisuuksia jotka eivät automaatilla tulisi mieleenkään.




















Lopuksi liukuhihnalta sushien ahmintaa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Uudet opiskelijat ja kampuksen kauneus


Asuntolaan saapui kuunvaihteessa uusia asukkaita ja otimme ilon irti heidän innostaan tutustua uusiin ja pelailimme heidän kanssaan paljon korttia ja kävimme esittelemässä keskustaa ja koulua.
  Tässä kuvassa BC ja TTY:ltä Tampereelta tullut Aapo. Kaikki naureskelevat täällä kun olemme samasta kaupungista ja lähes saman nimisiä. Hän on minuakin selkeästi pidempi ja siksi kertoilemme myös kaikille että olen siis Suomessa melkoisen lyhyt.

BC esittelee uutta kameraansa jolla sai näinkin hyvin kuvan kuusta.

Kampus oli päässyt parhaimpaan kirsikankukkaloistoonsa, ja päihitti mennen tullen molemmat kukkienkatselureissut jotka teimme kauas pois.










Lisää pelejä. Tällä kertaa asuntolaan on tullut ihmisiä vaikka mistä maista. Tässäkin vasemman puolimmainen on makedonialainen.

Vanhempani lähettivät Suomesta Fred Karlssonin suomen peruskieliopin englanninkielisen käännöksen BC:lle, joka sanoi joskus aiemmin haluavansa oppia vähän suomea.

Teimme runoja näistä sanoista.


Hanami Osakassa

 Osakalainen kaveri kutsui kirsikankukkajuhlaan kavereidensa kanssa. Satoi aika paljon ja istuimme telttakatoksessa jutellen ja pitäen hauskaa kiinnittämättä huomiota kukkiin ja niin tekivät kaikki muutkin. Kenties paremmalla ilmalla kukkien kuvailemiseen ja tuijotteluun käytetään enemmän energiaa, mutta tuntui luontevalta japanilaisuudelta että pääasian omaisesti hanami-ilmiössä oleva kirsikankukkahurmio on vain hyvä tekosyy kokoontua ja rupatella hilpeästi. Sain paljon ystäviä ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Paljon sain kertoa Suomesta, sen sinisestä järvisyydestä ja valkoisesta taivaan sinisen lammaspilvisyydestä ym. Yksi tytöistä on innostunut ihmisten silmien kuvaamisesta, ja mietittiin yhdessä että miten silmistä saisi hienoimpia kuvia. Toinen on ammatiltaan taiteilija ja kuvittaja ja näytti minulle puhelimella töitään jotka olivat aika hienoja.






Myöhemmin sää selkeni vähän ja pääsin ottamaan kukista kuvia.








Sen jälkeen siirryimme karaokeen jossa seuraan liittyi tämä tatuoitu jäbä joka on erittäin lempeän oloinen tyyppi toisin kuin ulkomuoto antaa olettaa.



Välissä olimme vielä yhden kotona juttelemassa jonkin aikaa ja juuri ja juuri myöhästyin viimeisestä junasta Koobeen. Kävelin sitten. Noin 7 tuntia.