keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Hiroshima

  Yöbussi Osakasta kuljetti minut ja Minchanin Hiroshiman reissuun.
Sitä ennen kuitenkin menin Osakaan jo päivällä ja jouduin odottamaan Minchania kello neljästä vähän yli kymmeneen.
  Osakaan piti mennä jo neljäksi sillä piti noutaa minulle varattu lentolippu matkatoimistosta. Sen teinkin ja maksoin lentokenttäveron. Sitten menin saman rakennuksen alakerran kioskiin, jossa söin hieman evästä ja rämpläilin konettani. Loin itselleni uudet blogit. Palattuani Suomeen kirjoitan myös Englanniksi ja Japaniksi, jotta täällä tavatut kaverini voivat lukea kuulumisiani.
  Istuttuani siellä useamman tunnin kävelin takaisin Osakan asemalle. Minulla oli erään tavaratalon pistekorttiin kertynyt pisteitä linssin ostamisesta kameraan, joita käyttäen ostin itselleni rannekkeen, joka tutkii untani ja urheiluani. Sitä varten ladataan puhelimeen sovellus, johon tiedot siirtyvät rannekkeesta aina automaattisesti kun se kytketään kiinni puhelimeen. Sovellukseen voi myös merkitä, mitä syö, ja se kertoo, onko päivän kalorit kulutettu ja onko syöty mitäkin ravintoainetta liikaa vai liian vähän. Sovellukselle voi kertoa tavoitemäärän askelia per päivä ja tavoiteunimäärän. Sovellus kertoo, kuinka hyvin tavoitteisiin on päästy ja antaa myös pistemäärän päivän ruuista nollasta kymppiin.
  Viime aikoina olen muutenkin koittanut elää terveellisesti, mutta tämä innostaa korjaamaan vielä muutaman asian, lähinnä unen määrän ja rytmin, sekä ruokavalion tasapuolisuuden. Tulee syötyä liikaa hiilihydraatteja kun täällä syödään niin paljon riisiä ja leipääkin tulee jonkin verran syötyä.


Hiroshimaan saavuttuani yllätyin nostalgisuudesta. Kolmisen vuotta sitten pääsin ensi kerran käymään Japanissa ja vietin ensimmäisen viikkoni Hiroshimassa. Saavuttuamme nyt vuosien jälkeen Hiroshiman keskustaan, sen joet, rakennukset ja monumentit toivat kummallisen voimakkaasti esiin sen reissun muistot. Tätä merkkiä en ole aiemmin nähnyt, mutta se oli hauska (roskaamista koitetaan siinä kieltää)


Ensimmäisenä päivänä saavuimme Hiroshimaan kovin aikaisin aamulla, eikä meillä ollut mitään suunnitelmia päivälle. Kiertelimme keskustaa lunkisti ja pysähdyimme kahvilaan latailemaan kännyköiden ja tietokoneen akkua muutamaksi tunniksi.

Hiroshiman linna on melko pieni kun on tottunut Koben lähellä oleviin Himejin ja Osakan linnoihin, mutta siellä käymisestä tekee hieman hienomman sen vähempi kuuluisuus.


Ja sitten kuuluisampaan paikkaan, atomipommin jälkeensä jättämään rauniorakennukseen, joka on Hiroshiman kuuluisin muistomerkki. Siitä on minulla jo kolmen vuoden takaisia kuvia.


Hiroshima on kuuluisa Okonomiyaki-lätyistään ja lättäsimme sellaiset lättyyn pari kertaa reissun aikana. Tämä oli erityisen maukas. Pyysin lisätäytteiksi juustoa ja valkosipulia.


Odottelimme Hiroshimalaisen kaverini Kon äitiä paikallisessa keilailupaikassa. Siellä oli vanha tetriskone, jolla pelasin pari peliä. Minchan oli sinä päivänä niin väsynyt että nukahteli siellä sun täällä heti kun pääsi istumaan.

Keilailu- ym pelikompleksiin kuului ennen useampikin kerros, jotka nyt ovat tyhjillään. Viimeisenä itse keilarata sulkee tämän kuun lopussa. Hiroshiman tämä laita on käynyt liian hylätyksi maaseuduksi sille.

Päästyämme Kon kotiin Minchan nukahti pöydälle hetkeksi.


Saa-chanilla, Kon perhen pöyhkeilevävirneinen kissalla oli kiima-aika ja se mourusi taukoamatta.

Tämän monumentin, mikälienee, muistan kuvanneeni jo vuosia sitten. Odottelimme sen vieressä jotain Kon kanssa silloin.

Täällä lounasta:



Lautta Miyajimalle:






Kolme vuotta sitten kävin Kon kanssa Miyajimalla, mutta emme päässeet käymään paikan pyhätössä, kun sinne oli ainakin kolmen tunnin jono uudenvuoden seremoniallisuuksiin. Tällä kertaa oli aika lailla tyhjillään. Harmi kyllä vesi oli jo laskenut joten emme saaneet hienoja kuvia jossa vesi hohtelisi sen alla. Sen sijaan mutaa...

















Päivälliseksi Horumonyakia (sian sisälmyksiä) ja Okonomiyakia.


Bussissa Minchan taas nukahti.

Vuosien takaa nostalginen Kon perheen olohuone.

Viimeisenä päivänä kävimme Fukuyaman kaupungissa (joka on myös Hiroshiman prefektuurissa, lähemmäs Koobea) Sielläkin oli linna.


Siellä kävimme Tomo no Ura -nimisessä kivatunnelmaisessa pikkukaupungisa, jossa oli tällainen mysteerillinen saari jossa oli vain yksi pyhättö. Sinne ei tuntunut pääsevan lautalla, mutta pääsimme sen viereiseen saareen, jossa oli mukava uimaranta ja hieno iltatunnelma.








Illalla, palattuamme Fukuyaman asemalle, oli jo liian myöhäistä ottaa junaa Koobeen, koska jollain asemalla, jolla junaa pitäisi vaihtaa, olisi viimeinen juna jo mennyt. Siispä vietimme aikaa Fukuyamassa aamuyöhön asti. Kävimme taas linnalla. Ensi kertaa ikinä kävin linnalla keskellä yötä.


Sen jälkeen menimme karaokeen, jossa nukuin sohvalla hieman. Sitten käveltiin Higashifukuyaman asemalle, josta ensimmäisellä aamun junalla Koobeen.
Olin todella uninen ja hukkasin lompakkoni kesken matkaa johonkin junaan tai asemalle. Päästyäni Koobeen panikoin asiaa, mutta samana päivänä tuli viesti yliopistolta, että se oli toimitettu Okayaman aseman unohtuneiden esineiden keskukseen, ja että minun pitäisi soittaa sinne. Viesti tuli yliopistolta, koska lompakossa oli opiskelijakorttini, jossa on yliopiston yhteystiedot. Soitin, ja sanoivat että lähettävät sen postilla minulle, pakettina jonka postitus maksetaan vastaanottaessa. Huomenna pitäisi tulla.

Kiitos niille parille ystävälle, jotka tarjosivat minulle ruokaa näinä parina päivänä ilman lompakkoa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti